Biarritz
« Je ne sache pas d’endroit plus charmant et plus magnifique que Biarritz …
Biarritz est un village tout blanc à toits roux et à contrevents verts posés sur des croupes de gazon et de bruyère dont il suit les ondulations …
On se baigne à Biarritz comme à Dieppe comme au Havre comme au Tréport mais avec je ne sais quelle liberté que ce beau ciel inspire et que ce doux climat tolère … Je n’ai qu’une peur ; c’est qu’il devienne à la mode. Déjà l’on y vient de Madrid ; bientôt on y viendra de Paris … Alors, Biarritz, ce village si agreste, si rustique et si honnête encore, sera pris du mauvais appétit de l’argent.
Bientôt Biarritz mettra des rampes à ses dunes, des escaliers à ses précipices, des kiosques à ses rochers, des bancs à ses grottes. Alors Biarritz ne sera plus Biarritz ; ce sera quelque chose de décoloré et de bâtard comme Dieppe et Ostende …
Rien n’est plus petit, plus mesquin et plus ridicule qu’un faux Paris. Les villes que baigne la mer devraient conserver précieusement la physionomie que leur situation leur donne. L’océan a toutes les grâces, toutes les beautés, toutes les grandeurs. Quand on a l’océan, à quoi bon copier Paris ? »
Victor HUGO
Viikon loma Biarritzissa on minulle, Ranskan vakituiselle kävijälle uusi kokemus. Tiesin, että alue on Ranskan baskimaata; Espanjan baskimaahan olin tutustunut jo aiemmin. Alue oli kuitenkin minulle tabula rasa – en osannut odottaa mitään erikoista. Erilaisuus aiempiin Ranskan kokemuksiini alkoi kuitenkin heti lentokentällä. Meillä oli omatoimimatka, joten otimme taksin majapaikkaamme. Taksinkuljettaja kertoi, että baskikieli on heidän ensimmäinen kielensä, aivan kuten Espanjan puolella. Ero espanjan baskiin on pieni, jotkut sanat ovat eriä, mutta kommunikaatio sujuu hyvin. Sanotaan, että ranskalaiset eivät puhu muuta kuin omaa kieltään – Biarritzissa se ei pidä paikkaansa; englanti ja espanja tuntuvat olevan kaikkien huulilla. Biarritz on kansainvälinen lomakeskus, jossa puhutaan sujuvasti ranskaa, espanjaa ja englantia. En voinut olla vertaamatta Tornio-Haaparanta – akselia, jossa elän. Olimme samanlaisella raja-alueella, mutta huomasin moneen kertaan, että olimme päässeet paljon pidemmälle rajayhteistyössä.
Biarritzin teki kuuluisaksi Napoleon III:n puoliso Eugénie, joka rakennutti sinne palatsin, joka tänä päivänä palvelee rikkaiden hotellina (Hôtel du palais). Englannin kuningatar Victoria vietti siellä lomiaan 30 vuoden ajan – meriveden rauhoittavat ja hyvää tekevät ominaisuudet ovat olleet tunnettuja siitä asti. Englannin vaikutus näkyy kaupungin rakennuksissa ja monissa golfkentissä. Espanja on käden ulottuvilla. Siihen kehotan autonvuokrausta (mieluummin jo etukäteen Suomessa), sillä matka San Sebastianiin (Donostia) vaatii 2 bussia ja junan – aikaa menee 2,5 tuntia. Ei ole Tornio-Haaparanta – mallista yhteydenpitoa!!! Kuitenkin etäisyys on vain 50km.
Turistin kannalta Biarritz on edullinen paikka; hinnat ovat kohtuulliset niin kaupoissa kuin ravintoloissa (verrattuna Pariisin hintoihin). Olin yllättynyt alueen samankaltaisuudesta Bretagnen kanssa – maisemat muistuttivat toisiaan vuorovesineen, lisäksi ravintolat tarjosivat crêpes à la bretonne – et du cidre. Paikallisia herkkuja tarjosivat useat baskiravintolat.
Aamuinen kävely rannalla ei unohdu. Meri, joka tavallisesti pauhui kovine aaltoineen oli tyyni ja levollinen, autereinen. Rannalla käveli muuan mies koiransa kanssa ja epätoivoinen turisti yritti saada kalaa virveliinsä …Traktori tasasi rantaa, roskia ei näkynyt missään – tosin roskapönttöjä oli lähes viiden metrin välein. Nuoripari heräili unestaan makuupussien kätköistä – ja minä otin kuvia aamun seesteessä…
Viimeisenä iltana menin tyttäreni kanssa uimaan. Kello oli 23. Keskiyön aurinko vallitsi meillä Torniossa, mutta yö Ranskassa. Oli huima kokemus mennä pimeään mereen ja kokea valtameren aallot, jotka valtasivat meidät täydellisestä pimeydestä; vasta kaukana välkkyvät salamat saivat meidät pois vedestä – tosin ei lapsia, jotka kirmailivat aaltojen sekaan surfilautojensa kanssa.
Biarritz sijaitsee Atlantin rannalla. Ero Välimereen on huima; en ole ennen elänyt vuoroveden rytmin mukaisesti ja nähnyt meren erilaisuutta aamulla ja illalla. Asun Perämeren rannalla, jossa veden korkeus riippuu vallitsevista tuulista. Nyt koin aamun nousuvesineen, jolloin kalliot nousivat jylhinä ja meren pohja oli täynnä mielenkiintoista tutkittavaa – laskuvesi peitti alleen kivet ja karit – nousu oli huomattava, ainakin kaksi metriä, sillä kaipaamamme lintukallio hävisi tyystin. Meri oli kristallinkirkas, hiekkarannat silmänkantamattomiin.
Biarritz on ihanteellinen lomakohde perheille – lapsille löytyy kokemista; on merimuseo akvaarioineen. Hauskaa oli myös seurata hylkeiden ruokintaa. Suklaamuseo vetää varmasti lapsia puoleensa. Ennen kaikkea, MERI, siinä riittää ihmettelemistä niin isoille kuin pienille. On hauskaa tutkia meren pohjaa laskuveden aikana, nähdä rapuja ja simpukoita, maistaa vihreää levää (se maistui yllättävän hyvältä). Kokea asioita, joita Suomessa emme tunne, siinä on rikkaus.
